Joukkueuskollisuus jalkapallossa - Onko sitä olemassa?

Nykyaikana jalkapallo on rahamonopolien pyörittämää kasinotaloutta ja usein tuntuu ihmeelliseltä mihin perustuen esimerkiksi pelaajien siirtohinnat ovat niin järjettömän suuria. Jalkapallossa markkinatalous toteuttaa sääntöjään kysynnän ja tarjonnan laista ja määrät joista siirroissa puhutaan esimerkiksi nuorten ja lupaavien pelaajien kohdalla liikkuvat kymmenissä miljoonissa euroissa.

Yksi viimeaikojen kohutuista siirroista oli viime kesänä Mario Götzen siirtyminen Borussia Dortmundista raharikkaaseen Bayern Müncheniin 37 miljoonan euron siirtokorvauksella. Saksalaisella FC hollywoodilla, kuten Bayernia ivailevasti kutsutaan, on ollut tapana ostaa kilpailijoiltaan parhaat pelaajat pois. Monet Bundesliigan joukkueista ovat tuon rahan tarpeessa ja joutuvatkin taipumaan rahan vallan ikeeseen. Näissä tapauksissa keskiössä ovat itse pelaajat, jotka antavat kaikkensa sille joukkueelle jota edustavat. Juuri pelaajat ovat intohimoisimpia uskollisia fanejaan omalle joukkueelle..ainakin siihen asti kunnes siirto toiseen joukkueeseen tapahtuu. Nämä ovat vaikeita yhtälöitä joukkueita kannattaville faneille.

Kun puhutaan joukkueuskollisuudesta jalkapallossa, usein puheeksi otetaan Luis Figon siirto FC Barcelonasta heidän arkkivihollisen Real Madridin joukkoihin kesällä 2000. Luis Figo oli kannattajien keskuudessa yksi suurista sankareista ja kapteeneista. Luis Figon siirtosumma oli aikanaan maailman suurin, suuruudeltaan 58,5 miljoonaa euroa. Siirron taustasyynä oli Figon tyytymättömyys Barcelonassa voimassa olevaan sopimukseen, joka ei hänen mielestään tunnustanut pelaajan arvoa riittävällä tavalla. Siirron jälkeen paikallisjoukkueiden kohtaamisestta el Classicosta tuli kuuma ottelu. Vihellyskonsertti oli korvia huumaava, ja kentälle lensi vaikka minkälaista roinaa, mm. sian pää. Fanikulttuuri tuntuu joskus hullulta, mutta kyseessä on suuret tunteet ja pettymys on suuri kun luottamus petetään. Jalkapallo on enemmän kuin urheilua. Barcelona on enemmän kuin joukkue "Més que un club" kuten heidän mottonsa kuuluu.

Mario Götze vietti nuoruutensa Ruhrin alueella, lapsena hän kannatti Bayern Müncheniä, mutta 12 uransa merkittävintä vuotta hän vietti kuitenkin edustamassa Dortmundia, niin junioritasolla kuin myös edustusjoukkueessa. Eikö näillä 12 vuodella ollut mitään merkitystä kun Götze pohti siirtoa Dortmundista pois, vai oliko Götzellä siirtoon liittyen edes vaikutusmahdollisuuksia? Jos ajatellaan Götzen uraa pelaajana, siirto oli väistämätön jossain vaiheessa, oli se sitten pahimman vihollisen leiriin tai johonkin muuhun isoon joukkueeseen. Jokainen urheilija haluaa pelata parhaimmillaan ja haastaa itsensä kehittymään omalla urallaan. Paikalleen jämähtäminen tai huonot valinnat saattavat johtaa siihen, että ura lässähtää kuin pannukakku.

Onko sellaista ilmiötä yleensä olemassakaan kun joukkue uskollisuus jalkapallossa? Esimerkkejä pelaajien siirroista heidän edustamansa joukkueen pahimpien vihollisten tai haastajien väreihin on paljon ja varmasti jokaisessa suuressa jalkapallomaassa. Jos sinulle tarjottaisiin reilusti parempaa sopimusta tuplapalkalla toisesta firmasta, niin ottaisitko sen vastaan riippumatta siitä kuinka monta vuotta olet nykyistä firmaasi edustanut? Miksi jalkapalloilijan pitäisi toimia erilailla? Ehkä joukkueuskollisuus on enemmänkin poikkeus sääntöön kuin oletusarvo. Silti Götzen saama vastaanotto oli vihamielinen Bayernin ja Dortmundin kohtaamisessa marraskuussa 2013.