maanantai 19. joulukuuta 2011

Suuri Sarjakuvahahmo on poissa


Kim Jong Il'n olemus on poistunut tästä olevaisuuden tilasta jota elävien valtakunnaksi kutsumme. Moni ei ehkä tätä tiedä mutta Kim Jong Il oli alunperinkin hahmo vailla lihaa ja verta, sarjakuvahahmo, supersankari tai pikemminkin arkkivihollinen. Sarjakuvahan ei ole mitään jos arkkivihollista ei ole olemassa, Hyvän ja pahan läsnäolo ja vastakkainasettelu on kuin maailman voimasuhteita tasapainottava harmonisuus, Jing ja Jang, yö ja päivä.

Kuten monessa sarjakuvassa, tässäkin sarjakuvassa eletään yhä kylmän sodan aikaa ja jokaisen Kim Jong Il vs. the World sarjakuvalehden lopussa Evil Dictator ratsastaa ydinkärjellä ja heristää nyrkkiään kohti kaikkia ilman suuntia. Ratsailta Diktaattori jyräyttää maata ja taivasta järisyttävän huudon ja vannoo kostavansa kaikille vielä verisesti. Maailma ei kuitenkaan tuhoudu, hyvästä yrityksestä huolimatta, vaan Opastava Päivänsäde selviää selvän tuhon partaalta kuin ihmeen kaupalla ja palaa omaan koloonsa punomaan uusia ilkeitä juoniaan.

Vaikka Kim Jong Il on tunnettu armottomana diktaattorina ja suurena tyrannina, on hän myös omiensa rakastama ja palvoma, suuri hahmo. Kim Jong Il'n isä Kim Il Sung loi aikoinaan kansan neuroverkostoja manipuloivan hirviön nimeltä Juche. Tämän myötä kansan tahto on yhteinen, halut ja tavoitteet ovat yhteiset. Kansa on elävä organismi, se hengittää yhteisillä keuhkoilla samaa kivihiilen ja rikin katkuista ilmaa, joka tuoksuu heistä ruusuiselta vapaudelta. Loistava tähti on Juchen kansaa ohjaavan organismin aivot ja hermoverkosto. Kansa tarjoaa Rakastetulle Johtajalle kehon jolla se kykenee taistelemaan pahaa länsimaista demokratiaa ja modernia maailmaa vastaan. Länsimainen edistyksellisyys on ennenkaikkea suuri paha jota vastaan tulee taistella kaikin mahdollisin keinoin.

Kansalle Rakastettu Johtaja on Jumala vaikka kansalaiset näkevätkin nälkää ja heidän ihmisoikeuksiaan poljetaan, ainakin länsimaisen ihmisoikeuskäsitteen mukaan. Tällähän ei Rakastetulle Johtajalle ole kuitenkaan juurikaan väliä. Kansa elää ideologiasta, pyhästä oikeudenmukaisuudesta. Kansa uskoo että lopussa totuus punnitaan. Pohjois-Korea haluaa levittää itsestään kuvaa riippumattomana valtiona, niin poliittisesti kuin myös taloudellisesti. Samettiverhon takana käydään kuitenkin kauppaa resursseista ja aseistuksesta muiden kommunistivaltioiden kanssa. Pääasia on kuitenkin että mitään ei tietenkään myönnetä. Onhan Rakastettu Johtaja erehtymätön kuten isänsä ja nyt varmasti hänen valtaistuimelle astuva poikansa, Suuri Johtajakin. On varmasti hankalaa kun on kokoajan oikeassa. Heille ei tämä kuitenkaan tuota ongelmia, eiväthän he nimittäin mitään väärässä olemisesta tai epäonnistumisesta tiedä.

Sanotaan että pojasta polvi paranee. Mitenhän isänsä seuraaja Kim Jong-Un aikoo ottaa paikkansa kansan Suurena Johtajana. Epäilys ei ole varmasti aiheeton, jos sanon että asiat tuskin tulevat muuttumaan. Sarjakuvissakaan arkkivihollinen ei yleensä kuole, se vain siirtyy johonkin rinnakkaiseen universumiin josta aineettomalla olemuksellaan ohjaa seuraajaansa suurien päätösten äärellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti